luku 9. Huono runo

Alkoi euklidisesta geometriasta

täydellinen tieto, teräksenluja 

peruste, lopullinen tosiasia

fyysisestä ja inhimillisestä maailmasta 

kolmion kuva ideoiden puhtaus, mutta

kun piirtää kananmunaan 

ei tule kolmio

unelma kaiken selittävästä aritmetiikasta 

heiluu absoluutti, matematiikka tosiolentona

vaapuu olioluokan käsite, joukot, argumentit

toden rakentamisen yhtälöt, 

referenssi, propositionaalinen funktio

jossa propositiot olentoja, objekteja 

totuuden piirissä epätäydellisiä symboleita, 

mutta muoto kaikella

muoto olento, ilman muotoa ei ole mitään

kunnes romahtaa järkeily 

tunnustus ettei loogiset objektit ole olioita

harha-ajatus, oletus, näky, kuvitelma

vuosikymmenien järkeilyn tulos

ja olla uskomatta ideoiden maailmaan

Oli harhanäky, päätelmä mitä muuta 

ajatusten totuutta voi olla kun kielen ymmärtäminen

Hyvästi suuri filosofia

jossa ajatus oli todempi kuin aisti

sydämeni laulu, öinen lehto

joka ei ole kieli

Se oli uni tai toteamus alistuksesta kun ei ole hyvä missään mutta koettaa olla asiaa ja kelpoisuutta vaikka tietää tuhertavansa olevansa olkilastuna representaation käytävillä kavereiden referensissä joukoissa sivispomon tai mikä tietäjä se onkaan sen huoneessa ja se sanoi että olet hullu. Korvat luimussa poistuttava ja mitä sitten? Tämäkö tässä, nostettava korvat selkäsuoraksi käveltävä pois vai jäädä vielä uikuttamaan silmät hämärässä selkä koukussa jalat laahustaen. Sekö uni tai tilinpäätös loppulause ilman pistettä ja pilkkuja eikä siinä ole mutta. Tai tämä painajaisen leijailu missä onkaan, sen saman painajaisen tai joskus muussa sävyssä. Vatsan möyhintä paineet kiertelyt hengenahdistus niskakivut moukarin takominen yläpuolella allaolevan litistäjänä, läsnäolo hukkuvan tunteena viimeisinä hengenvetoina silmäyksinä mitä katoavaa elämää maailmaa häipyvää arvostusta mitättömäksi leimattu. Ehkä se joka sanoi hulluksi ei ollut pomo eikä opettaja vaan joku kun opettajaa eikä pomoa ole vaan joku koira pään päällä jolla ei ole älyä. Mutta kaikki romahti, loogiset olennot ideoiden todellisuudet. Rumaa on nyt, syvää inhoa urheiluun, älypäästelyyn, hevostalouteen ja kristinuskoon. Onko vain lässyttävä ja jankuttava sepite, eikö muuta kissanhäntää?

Ei muuta ei ei, mutta kai on tuo piilossa oleva hiihtäjän identiteetti ei susielukan eikä merkonomin. 

Huono runo, koottu kirjailijan huonoimmista runoista propositioista geometrisistä muodoista kun läsnäolevasta paikasta ei pääse pois on miten tahansa ja miten on laatusana vailla sijamuotoa ja kolmikulmaa. Mutta kieli, puhuttu, kirjoitettu, symbolinen ja eleet möyrivät sisäsuolia, lihaksia ja luita ylös alas laajentaen supistaen kuten kuntosalin liikkeet. Tämä onkin tanssikoreografia kuntosalissa, katukävelyssä, kassavirrassa, päiväunessa, lonkankoukistajassa, metallitehtaassa ja autonasentajassa. Tanssi piilossa ja tietämätön mutta kai se on totta eli totuus jota ei vielä ole kumottu. Totta kuin kädessä oleva seteli.

Sopiiko kysyä että 

Jumalaan me luotamme lukee dollarin rahassa, voi perkele!